Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. (Matt 7:12)

 

Lähimmäistukihenkilöiden ryhmäkuva

SKS:n lähimmäistukihenkilöt ympäri Sveitsiä auttavat, tukevat, neuvovat ja kulkevat Sveitsin suomalaisten ihmisten rinnalla heidän erilaisissa elämäntilanteissaan iästä, sukupuolesta tai vakaumuksesta riippumatta.  


Tukemme on maksutonta ja vapaaehtoisuuteen perustuvaa. Lähimmäistukihenkilömme ovat vaitiolovelvollisia tietoonsa tulleista henkilökohtaisista asioista (katso tästä lähimmäistukihenkilön sopimus) Emme ole terapeutteja, sairaanhoitajia, kotihoitajia tai muun ammattimaisen avun ammattilaisia, vaan vapaaehtoisia maallikoita - lähimmäisiä toisillemme.  
Jos kaipaat tukea tai kuuntelevaa korvaa, ota yhteyttä meihin.Päivystämme vuorotellen allaolevassa sähköpostiosoitteessa.  
 
 Lähimmäistukitoimintaa koordinoi ja tukihenkilöitä ohjaa Sveitsin ulkosuomalaispappi Pia Repo-Leine ja SKS:n osa-aikainen pappi Pia Rendic.

Jos tiedät tai tunnet yksinäisiä, tukea kaipaavia suomalaisia täällä Sveitsissä, joita some ei tavoita, vinkkaathan heille meidän olemassaolostamme ja autathan heitä ottamaan meihin yhteyttä ? Puskaradiolla on suuri merkitys!

Lähimmäistukihenkilömme ovat: 
Anne:   Fribourg/Geneve 
Riitta:  Luzern/Bern 
Maria: Solothurn 
Sari:     Bern /Aargau/Basel-Land
Taimi:  Itä-Sveitsi 

Ota yhteyttä

Jos kaipaat tukea tai kuuntelevaa korvaa, ota yhteyttä meihin. Päivystämme vuorotellen tässä sähköpostiosoitteessa.
sks.lahimmaistuki@gmail.com
 

 

Mukaan lähimmäistukitoimintaan?

Sinun ei tarvitse olla tietyn alan ihminen tai omata erityisosaamista jotta voit toimia lähimmäisen tukena. Rinnalla kulkeminen ja kuuntelemisen halu riittävät. Mikäli oma tietotaitosi tai resurssit eivät riitä, voit ohjata apua tarvitsevan henkilön eteenpäin joko lähimmäistukitoimintaa koordinoivalle papille tai jollekin toiselle tukihenkilölle, joka ottaa asiasta kopin. 
Viralliset lähimmäistuki-henkilöt tapaavat säännöllisin välein sekä koulutuksen että vertaistuen merkeissä.

”Tekemällä vapaaehtoistyötä saan olla keskellä juuriani ja omaa kultturiani”


”Kun itse tulin Sveitsiin minulla ei ollut minkäänlaista sosiaalista verkostoa. Asumme maaseudulla, pitkien kiemuraisten teiden päässä ja siten oli haastavaa lähteä kaupungeissa olleisiin suomalaisten tapahtumiin. Pienten lasten äitinä myös matkat Suomi-kouluun olivat vaativia, joihin niin mielelläni olisin muksut saanut vietyä. Mikäli jokin untuvikko näille maille saapuisi, niin toivoisin että oma kokemukseni voisi kenties edesauttaa sopeutumiskynnyksen madaltamista.” 


”Olin omassa elämässäni  tilanteessa, missä olin itse työelämässä muutoksessa ja halusin käyttää aikaani mielekkäästi. Vapaaehtoistyössä minua motivoi nImenomaan sen vapaaehtoisuus. Ei ole pakko, vaan saa tehdä.”


”Koulutettuna sairaanhoitajana voin hyödyntää tieto-taitoani toisten "Mattien ja Maijojen” hyväksi ja kenties olla rinnalla kulkija  arvokkaan elämän illassa.” 

”Pystyn samaistumaan ikääntyviin ihmisiin, joilla ei ole digitaitoja tai älykännykkää. Itse pysyn vielä kehityksessä mukana, mutta kuka tietää millaisia taitoja ja laitteita käytössämme on vaikkapa 15–20 vuoden kuluttua. Minulla itselläni on lapsia ja lapsenlapsia, jotka ehkä sitten auttavat mummoa. Lisäksi olen miettinyt hoitokodeissa vanhenevien ulkosuomalaisten kohtaloa. Entä sitten, jos kaikki opittu katoaa eikä suusta tule enää muuta kuin äidinkieltä, josta kukaan ei tunnista mitä kieltä se on! Kaikkien ulkomailla asuvien pitäisi lisätä hoitotahtoonsa omaa äidinkieltä puhuvan tahon kontaktitiedot, varsinkin jollei ole lapsia tai nämä eivät osaa suomea.”


”Vapaaehtoistyön tulisi olla ja pysyä mahdollisimman mutkattomana. Jos se menee liian monimutkaiseksi, aika ja kiinnostus tähän tärkeään tehtävään vähenee tai jopa loppuu. On myös tärkeää pitää itsestään huolta!”